Mutta ensin tarinaa Rakkaista Lapinkoiristamme :D Kävimme eilen kyläilemässä mummulassa missä Saana nykyään asustelee mummun ja papan ilona. Kun saavuimme pihaan pomppi Saana innoissaan piha-aidan takana odottamassa ja autosta päästyään Siiri ja Malla riensivät äitinsä luokse haistelemaan. Me menimme etuovesta sisään ja Saana riensi takaoven kautta myös sisään ( sieltä Saanalla on aina kulku auki villamatolla vuoratun oven kautta kuistille ja siitä sisään). Sisällä alkoi kauhea tohina kun koirat pomppivat ja tervehtivät toisiaan ja ihmisiä :) hetken päästä huomasin että ne pyrkivät ulos joten menin takaovelle päästämään niitä ulos juoksemaan...kuinkas siinä kävikään??? Saana pysätyi kynnykselle ja kun Malla ja Siiri olivat livahtaneet hänen ohitseen ulos Saana peruutti (siis oikeasti PERUUTTI) ovelta pois ja juoksi tyytyväisenä olohuoneeseen rahin päälle istumaan....naama leveässä hymyssä se oikein kertoi meille että Huh, huh...nyt ne kakarat meni ulos!!! Onneksi!!! On se aika persoona tuo Saana :) On siis aina ollut! :) Kun pikkulikat tuli sisään takas niin Saana paineli ulos tarkastelemaan tilukset ;)
Ja mummu kertoi ettei Saana iltasin hänen kutsustaan tule sisään vaan Pappa kun pyytää niin suvaitsee tulla ja sitten jääkaapille ja palat makkaraa varmaan kummallekin palkaks :D
Ja jokakertainen kuvio kun mummulasta ollaan lähdössä on se että Siiri panelee piiloon...papan tuolin taakse tai sängyn alle....toivorikkaana siitä ettei tarttis lähteä mukaan ja me vaikka unohdettais hänet...ja joka kerta mummu sanoo että voishn se Siiri jäädä kun se niin kovasti tahtoo....EI VOI :D Siiri tulee kotiin!!
Sellaisia hauskoja koiramaisia kuvioita meillä!
Ja sitten ne metsälenkki kuvat...
Mukvaa viikon alkua!
