perjantai 20. helmikuuta 2015

Siirin synnytystarina 19.2.2015

Aavistelin tulevan synnytyksen olevan lähellä keskiviikko-aamuna kun huomasin Siirin lämpöjen laskeneen alle 37. Varsinainen avautumisvaihe alkoi keskiviikkona iltapäivällä ja jatkui läpi yön. Siiri petaili pentulaatikossa, läähätti välillä kovastikin ja oli ajoittain levoton. Oksenteli ja ripulitaudin myös. Odottelin ponnistusvaiheeseen siirtymistä jo aamuyöstä ja torstaina aamupäivällä aavistin että eläinlääkärin apua tarvitaan. 

Lähdimme omalle eläinlääkärillemme eikä automatkan stressikään saanut Siiriä ponnistelemaan. Lääkäri totesi heti että synnytyskanava on täysin auki mutta tyhjä. Eli yksikään pennuista ei ollut päässyt työntymään kanavaan. Pikaisen keskustelun tulos oli nopea sektio. Ehdottomasti oikea ratkaisu. 

Hoitaja valmisteli Siiriä toimenpiteeseen. Siiri istui täysin rauhallisena ja antoi laittaa tipan yms...mukanani oli onneksi tyttäremme Susanna ja Annika jotka valmistautuivat ottamaan pentuset vastaan. Olin kotoa varannut mukaan pyykkikopan ja pentupeittoja ja pyyhkeitä. Niistä saatiin pentusille lämmin pesä kotimatkan ajaksi. 

Varsinainen leikkaus ei kauaa kestänyt, pentuja alkoi tulla vauhdilla meille hierottaviksi ja virvoteltaviksi. Oli siinä hetken aikaa kädet täynnä työtä. Kiitos tyttöjen kaikki pennut olivat pian virkeitä ja äänekkäitä. 

Siiri tuli nukkuvana kotiin ja heti pentulaatikkoon päästyään pennut laitettiin nisälle maitoa imemään. Vähän oli ensin hankaluutta ymmärtää asiaa mutta pian kaikki oli syömisen touhussa kiinni. 

Lääkäri antoi mukaan emonmaidonvastiketta mutta emme sitä yhtään tarvinneet koska maitoa tuntuu tulevan ja pennuilla masut pömpöttää ja paino nousee :)  En halunnut sekoittaa luontaista ruokailua keinoruokinnalla jos ei ole ihan pakko koska pentujen aktiivinen imu myös lisää Siirin maidon eritystä. Lisäksi maidonvastike saattaa tuottaa ongelmia pentujen vatsan kanssa esim ripulia. Toistaiseksi ei tosiaan ole tarvittu lisäruokaa ja toivomme sen menevän myös näin. 

Heti kun Siiri alkoi heräillä se nuoli pentuja. Emonvaistot olivat siis hyvin vahvat. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin <3 

Niin se varsinainen PääPorukka. Kuusi pientä lapinkoiran alkua. Prinsessa ja viisi Prinssiä <3 
Mustia vaalein ja ruskein merkein kaikki. Tai riistanvärisiä :) Nyt niin samannäköisiä kaikki että tunnistamiseen menee vielä muutama viikko. 



Heippa taas! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti