Mihin se pentukoira hävisi?

Hui miten aika kuluu nopeaan!! Vasta meillä oli pieni karvainen koiranpentu ja nyt rivissä paikkansa on ottanut iso mutta suloinen ja rakastettava Miäs :)

 More on kasvanut hurjasti. Ja väri muuttuu koko ajan. Nyt se on lähes musta päästä hännän päähän, korvissa ruskeaa ja selässäkin hiukan ruskeaa näkyy...tuntui että pentumaisuus jäi mummulan viikon aikana sinne ja kotiin palasi iso More :)

Siirin toipuminen leikkauksesta meni hyvin paitsi että Siiri ei suostunut syömään mitään viikkoon. Ei sitten yhtään mitään eikä millään konstilla. Pyysin sitten Mallan ja Moren aikaisemmin kotiin kuin oli suunnitelma ja sitten rupesi ruokakin maistumaan. Henkistä stressiä siis.

Otimme itse tikit pois reilun viikon päästä leikkauksesta ja sen jälkeen Siiri pääsi normaaliin touhuun ulos mukaan. Suurimman osan aikaa Siiri oli ilman kauluria koska ei koskenut haavaan ollenkaan. Ostimme eläinkaupasta mukavamman ilmatäytteisen kaulurin ja se oli kätevä....

More on ollut helppo koira. On rauhallinen ja sopeutuvainen kun on tarvis mutta aktiivinen silloin kuin se on hyvä. Meillä ei ole Saku-saksanpaimenkoiran jälkeen ollut  koiraa jonka kanssa voisi tehdä juoksulenkkejä. Mutta More on! More juoksee rinnalla ravaten ja myös pyörän rinnalla ravia. Mieheni tykkää juosta ja kiva kun More on matkassa mukana. Muutenkin More on ihanteellinen lenkkikaveri (ainakin toistaiseksi), kulkee vapaanakin ihan lähellä ihmisiä ja pitää itse huolen että ei ajaudu liian kauas :) Malla kakkonen <3

Tänään More oli vierailulla suskun asunnolla kaupungissa. Kerrostalossa rappusia ylös seitsemänteen kerrokseen ja alaspäin tultiin hissillä. Rennosti More suhtautui taas uuteen kokemukseen ja torkkui vierailun ajan olkkarin matolla :)

Eilen ulkoilutin kameraa taas ja lopuksi vielä kuvia koirien touhuista :)

Kauniita syyspäiviä Teille kaikille!