Meidän perheen koirahistoriaa

Miten meistä tuli lapinkoiraperhe? Meidän perheessä kaikilla on syntymästään asti ollut kosketus koiriin. Molempien vanhempien lapsuudenkodissa on aina ollut koiria ja kun perustimme ensimmäisen yhteisen kotimme sinne hankittiin ensitilassa koira. Minun lapsuudestani koiria mitä muistan on saksanpaimenkoirat Ali ja Maya sekä myöhemmin labbis-kultsu-sekoitus ihana Emmi ja beagle Rekku joka oli muuten isäni ja aviomieheni yhteinen :) en koskaan saanut tietää kumpi omisti etu-ja kumpi takapään...:)
Mieheni lapsuudenkodissa taas on ollut aina ajokoiria joiden kanssa on harrastettu ahkerasti metsästystä useammankin miehen toimesta.

Kun meille muutti ensimmäinen OMA koira se oli saksanpaimenkoira Rita. Ihana fiksu koira joka toimi hienosti myös lasten kanssa. Rita oli koko perheen koira josta saimme nauttia 13v kunnes oli aika päästää Rita koirien taivaaseen...en ikinä unohda sitä päivää joulun alla 2007 kun odottelimme Ritan kanssa eläinlääkäriä kotiin käymään :( sen joulun paketit saivat kyynel-timantit pintaansa.

Vuonna 2005 haimme Punkalaitumelta pikäkarvaisen saksanpaimenkoiran joka ristittiin Sakuksi. Saku oli mahtava persoona, hieno perhekoira mutta selkeästi eniten kiintynyt mieheeni.

Vuonna 2012 jouduimme tekemään raskaan päätöksen kun Sakulla todettiin agressiivinen imusolmukesyöpä ja Sakun elämä päättyi aivan liian aikaisin vasta 7 vuotiaana.

Kun aikanaan Ritan poismenon jälkeen rupesimme miettimään uutta koiraa oli ajatuksena hankkia pienempi rotu kuin saksanpaimenkoira. Olimme ja olemme edelleen mieltyneet sakemannin koulutettavuuteen ja palvelualttiuteen mutta pari asiaa sai etsimään uutta rotua. Ensinnäkin halusimme koiran jota myös lapset ja nuoret voivat käsitellä eikä sakemanni 40-50kg ole koskaan se koira vaikka olisi miten hyvin koulutettu ja käyttäytyvä koira. Toiseksi olimme kyllästyneet ihmisten valitettavasti aika yleiseen negatiiviseen asenteeseen saksanpaimenkoiraan rotuna. Lisäksi vielä saksanpaimenkoiran jalostus on mennyt sellaiseen suuntaan mikä ei meitä miellytä eli tänäpäivänä on hankala löytää suoraselkäistä ja tervepäistä saksanpaimenkoiraa. Niin sitten aloitin koiranrotujen tutkimisen ja mietinnän mikä se rotu olisi joka meille sopisi, mietinnässä oli shetlanninlammaskoira mutta sen rodun pennun etsintä osoittautui liian vaikeaksi. Monella kasvattajalla ensimmäisenä oli kysymys näyttelytaustoista ja tuloksista enkä ollut kiinnostunut ostamaan koiraa jolla oli näyttelypakotteita :) Sitten oikeastaan vähän vahingossa tutustuin pariin suomenlapinkoiraan ja kiinnostuin siitä rotuna. Suomenlapinkoiralla ei ole riistaviettiä eikä ole varsinaisesti turkkirotu vaikka turkkia ja karvaa riittääkin :) Niin haimme Revontulenhehkun eli Saanan kotiin Jyväskylän liepeiltä...Suomenlapinkoira on ihana rotu perhekoiraksi mutta koulutettavuudessa ja palvelualttiudessa olemme kyllä joutuneet tinkimään jos sakemanniin vertaa...mutta nyt meillä asuu porukka lapinkoiria jotka ovat vallanneet jokaisen sydämmen <3 

Mutta unelma siitä pitkäkarvaisesta saksanpaimenkoirasta elää edelleen ja uskon sen vielä toteutuvan joskus vuosien päästä :D