perjantai 17. tammikuuta 2014

Pari viikkoa H-hetkeen <3

ÄSiirin masu rupeaa olemaan jo aika muhkea ja liikkuminen muuttuu rauhallisemmaksi. Juoksee vielä mutta ei loiki vaan hölkkäilee rauhallisemmin. Sisällä pääasiassa makoilee ja nyt tiineyden loppuvaiheessa on ruvennut makaamaan mahallaan takajalat suorana takana :)
Siiri on selvästi terästäytynyt varmentamaan johtajuuttaan koiralaumassa ja omii Mallalta luut ja lelut omiin kätköihinsä. Sitten kun Siirin synnyttämisen aika koittaa lähtee Malla mummin luokse lomalle ettei Siirin tarvitse stressata muiden koirien läsnäoloa. 
On ihanaa odotella nämä viimeiset viikot <3 Ihanaa on myös se että koko perhe on mukana tässä projektissa ja yhteistuumin arvailemme ja fiilistelemme pentujen lukumäärää, värejä ja sukupuolia :) 
Minulla on ihan maailman paras perhe, ainakin minun maailmani paras perhe! <3<3 

Olenkin tässä miettinyt sitä miksi lähdin tähän pentuprojektiin, meillä on kolme koiraa joten lauma ei kaipaa lisäystä ja jos haluaisin koiranpennun sen saisin helpommalla ostamalla...Suurin syy miksi tähän taas ryhdyin on se kokemus perheen kanssa. Haluan kokea syntymän ihmeen ja pentujen kasvun ja kehityksen lasteni ja mieheni ja lähipiirini kanssa. Se on sellainen ajanjakso elämässä taas jota yhdessä myöhemminkin muistellaan. Ja tietenkin on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja perheisiin jotka nyt jo meidän kanssamme odottavat pentujen syntymää saadakseen mahdollisesti meiltä uuden perheenjäsenen :) Aina on hienoa kun voi ilahduttaa muita ihmisiä! 

Tämän asian tiimoilta olen pohtinut myös usein raivokastakin julkista kommentointia kun koiranpentuja on tulossa muihin kuin kennelolosuhteisiin...nykypäivänä tuntuu että eläinten tuottaminenkin on siirtymässä "tehdasolosuhteisiin" ja vain ne merkkikoirat ovat sallittuja eikä piraatteja hyväksytä :) Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista että talon koira synnytti pennut tuvan nurkassa ja siitä ne sitten lähtivät naapuritaloihin lemmikiksi ja joskus naapurikyläänkin...se ehkä saattoi olla luonnollisempaa eläinten lisääntymistä kuin tämän päivän meiningit...noh, aika tuo ei koskaan enää palaa....
Meillä ainakin asuu onnellinen odottava äiti :) Luin jostain tekstin jossa kerrottiin miten paljon jo syntymättömiin pentuihin vaikuttaa emän seesteisyys ja stressitömyys kantoaikana. Ja että runsaat hyväilyt ja rapsutukset lisäävät pentujen hormoonitasoja ja vaikuttavat suoraan tulevien pentujen käytöshäiriöihin...ehkä tiedät tästä enemmän Anne?? :) 
Meillä ainakin tulossa on sen suhteen erittäin hyvä käytöksisiä pentuja sillä Siiri hakee ja saa läheisyyttä ja rapsutuksia ihan kokopäiväisesti :) 
Mukavaa viikonloppua kaikille! 

2 kommenttia:

  1. Todellakin...

    Olen kuullut tutkimuksista, jotka puhuvat sen puolesta, että se mitä ihminen emäkoiran kanssa kantoaikana tekee ja miten emän kanssa toimitaan vaikuttaa pentuihin. Niiden käytökseen ja olenpa kuullut, että jopa pentujen hajuaistin käyttötaitoon voi vaikuttaa kantoaikana. Erittäin mielenkiintoista!

    Ja tietysti nartulla tulee olla turvalliset ja rauhalliset olosuhteet pentujen kanssa elämiseen.

    Myös se miten pentuja ja emäkoiraa käsitellään pentujen ensimmäisten kolmen elinviikon aikana on merkityksellistä.
    Eli tässä vaiheessa kasvattajan omalla toiminnalla on valtava merkitys pentujen tulevaisuuden kannalta. Sillä ensimmäisten kolmen viikon aikana ei kuitenkaan ole suotavaa juoksuttaa koko naapurustoa ihania pentusia katsomaan.
    Pentujen ollessa hieman vanhempia (alk n. 4 vkoa) vieras-kontaktit ovat suuressa merkityksessä ajatellen pentujen tulevaa elämää. Pennun luomaa kuvaa lauman ulkopuolisista ihmisistä, asioista ym. luodaan aina luovutuspäivään asti.

    Pentujen kehityksen edetessä tulee pennuille antaa sopivia "aktiviteetteja" . Lelut, ympäristön toiminta, vieraiden ihmisten läsnäolo ja pentujen "laadukas" koskettelu ja pentujen vartuttua mahdollisuuksien mukaan perheen muihin koirien kanssa kanssakäyminen. Tietysti ulkoilu ja sitä kautta turvallinen tutustuminen "pentuluolan" ulkopuoliseen maailmaan. Kaikki emäkoiran ja kunkin pennun ehdoilla.

    Esim. meillä kaikki koirat elävät sisätiloissa, kotioloissa, aina.
    "Pentuluola" on meillä keittiö. Äiti-koiralle se on turvallinen kodin hermokeskus. Siellä tapahtuu kaikki hyvä; ruokailu, lepääminen, leikkiminen ja perheen kaksijalkaisten kanssa valtaosa ajasta vietetään keittiössä. Keittiö on kodin sydän - hermokeskus. Kun meillä on pentuja niin keittiö on pääasiassa vain oman perheen käytössä pentujen kolme ensimmäistä elinviikkoa. Mahdolliset vieraat kahvitetaan olohuoneessa tuon ajan.

    Kasvattajille suunnatuissa neuvoissahan ohje on, että pennut saavat ensimmäiset kolme elinviikkoa olla rauhallisessa paikassa nartun kanssa. Olen ajatellut asian niin, että nartun normaalit eli sen turvalliseksi kokemat elinolosuhteet tulee ottaa huomioon, kun valitaan pentulaatikolle paikka.

    Äiti-koira, joka elää tiiviisti ihmisten kanssa s a a t t a a ehkä tuntea olonsa vieraaksi jos se jätetään pentujen kanssa yksin erilliseen huoneeseen. Kuitenkin tämä on täysin koirakohtaista. Ja vain kokemukseni mukainen, kahteen omaan narttuuni perustuva o l e t t a m u s .

    Mikäli emänarttu normaalisti ei elä kotitaloudessa niin se voi tuntea kotioloissa, esim. keittiössä synnyttämisen ja pentujen hoitamisen turvattomaksi.
    Eli emälle vieraaksi tuntemat olosuhteet eivät ehkä luo turvallisuuden tunnetta.

    Kuitenkin kaikki on koira- ja tapauskohtaista.

    Tulipa pitkä ajatelma ;)...

    "Hajatusteni" lopputulema; kaikella mitä kasvattaja tekee on merkitystä sille miten pentu sopeutuu uusiin olosuhteisiin siirryttyään uuteen kotiin.
    Kasvattajan tekemä työ helpottaa myös uutta omistajaperhettä sopeuttaessaan pentua uusiin elinolosuhteisiin.

    Nauttikaa Äiti-koirasta ja pentusista täysillä ja jakakaa 7-8 viikon aikana kerätty tieto ja tuntemus pentujen tuleville perheille!

    Pakkasterkuin
    Anne <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistä, siinä oli paljon asiaa minkä olen itse ajatellut samalla tavalla, pentulaatikon paikka on tupakeittiössä ja kolme ensimmäistä viikkoa on rauhoitettu perheen omille jäsenille (ja mummuille jotka kuuluvat meillä perheeseen:)) Olen järjestänyt työni niin ettei Siirin tarvitse olla yksin pentujen kanssa ollenkaan ja se varmasti lisää turvallisuuden tunnetta...ja kun pennut kasvavat on Annika luvannut huoneensa pentujen valtakunnaksi niin Siiri pääsee itse kulkemaan pentujen luona siten kun haluaa...

    Meillä varmaan aina koirien elämä ajatellaan koiralähtöisesti mutta nyt erityisesti Siirin kantoaikana nämä asiat ovat tärkeitä <3

    Ps. En ihan heti olisi uskonut että etsin lapinkoiralle villapaidan mutta nyt Veskun vanha villapaita lämmittää Siirin tissejä ja masua :)

    VastaaPoista