Siirin synnytyskertomus

Siirin lämmöt laskivat alle 37:n asteen perjantaina 31.1 puolen päivän aikoihin. Siiri oli rauhallinen, haki seuraa ihmisistä mutta lepäili rauhassa joko sängyllä vieressä tai sängyn alla. Perjantaina söi normaalit kolme pientä annosta makarooni-jauheliha-raejuustoa. Muutamaan päivään ennen synnytystä ei ole halunnut syödä kuivamuonaa. 

Perjantai päivä meni odotellessa ja samoin alkuyöstä oli rauhallista, Siiri kävi muutaman kerran ulkona pissalla, touhuili pentulaatikossa ja lepäili meidän sängyn alla. Ajoittain läähätteli aika lailla mutta oli ihan rauhallinen. N klo 4 aamuyöstä Siiri herätti isännän ja oli jonkun aikaa vähän levottomampi. Aamulla n klo 7 mittasin lämmöksi 36.2. 

Aamupäivän Siiri oli rauhallinen ja halusi lähinnä levätä sängyn alla.

Päivän aikana Siirin lämmöt lähtivät hiljalleen nousuun mutta avautuminen oli todella hidasta. Siiri oli rauhallinen, lepäili lähinnä pentulaatikossa, läähätteli kyllä ja petailikin vähän. Kävelytimme Siiriä noin tunnin välein ulkona pihapiirissä. 

Siiri ei ole lauantaina syönyt mitään, iltapäivällä neljän aikoihin rupesin antamaan Siirille NutriPlus ravintolisä geeliä tunnin välein.

Siiri oli koko avautumisen ajan mielestäni jopa liian rauhallinen ja rento, kun työntöpolttoja ei alkanut kuulua, aavistelin jo huonoa fiilistä. Varsinaiset supistukset alkoivat la iltana noin puoli kymmeneltä. Supistuksia tuli sarjoissa ja liikuteltiin Siiriä ahkerasti koko ajan. Ensimmäinen musta uros syntyi puoli kaksitoista melkoisen puurtamisen jälkeen. Toinen musta uros syntyi pian veljensä jälkeen tosi helposti.

Sitten alkoivatkin piinaavat tunnit :( Siiri hoiti ahkeraan pentuja, nuoli ja imetti. Supistuksia tuli tasaiseen tahtiin mutta selvästi aika heikkoja. Kun pentua oli odotettu jo pari tuntia otin yhteyttä eläinlääkäriin ja keskustelimme lähdöstä vastaanotolle. Oli melkoinen riski lähteä siirtämään synnyttävä äiti ja kaksi parituntista pentua pakkassäässä n 30km:n päähän :( Pakko oli lähteä matkaan, Siiri kuljetusboksiin ja pennut lämpöpeiton ja pakkausten kanssa sinne myös. Onneksi kaikki meni hyvin ja pennut pysyivät lämpiminä :) 

Vastaanotolla Siiri sai kalsium- ja oksitosiini tipat joiden kanssa yritettiin saada pentu ulos, tuloksetta. Sitten lääkäri katsoi ultraänellä ja siinä kun Siiriä käännettiin selälleen ja tutkimusten perusteella lääkäri päätti tehdä keisarinleikkauksen niin Siiri rupesikin ponnistelemaan ja synnytti ison mustan pojan normaalia kautta :) Sitten tarkistus vielä ettei enempää pentuja ole tulossa.

Ja niin lähdimme helpottuneina kotiin. 

Eli vähän mutkikkaampi synnytys mutta loppujen lopuksi kaikki hyvin. Siiri on onnellinen ja tyytyväinen äiti ja pennut syövät ja nukkuvat äitinsä sylissä <3

Odottavan aika on pitkä tai sitten ei....

Meillä edelleen odotellaan, itse asiassa vietetään ihanan leppoisia päiviä...pieniä lenkkejä aurinkoisessa pakkassäässä ja pääasiassa löffäillään tekemättä mitään :) Koska itse olen yrittäjä enkä ole koskaan päässyt nauttimaan palkallisesta lomasta niin leppoisat lomapäivät ilman suunniteltuja aikatauluja ovat minulle aika vieraita. Nyt kun Siiri ei osaa meille kertoa (ei ehkä tiedä sitä itsekkään) koska synnytyksen aika on, en voi mitään asioita suunnitella vaan elellä vain ilman suunnitelmia, kivaa! 

Siiri siis voi edelleen paksusti, vauvelit riehuvat ja myllertävät tosi kovasti vatsassa :) Tiistaina Siirin lämmöt kävivät jo 37.2 mutta ovat sen jälkeen vaihdelleet taas 37.4 ja 37.8 välillä...Siiri on syönyt aika huonosti ja eilen oksensikin mutta muuten on levollinen ja rento.

Kaikessa koiran synnytystä koskevississa kirjallisuudessa korostetaan omistajan rauhallisuutta ja levollisuutta ja sitä olen harjoitellut katselemalla vanhoja DVD-sarjoja Siirin kanssa :)

Mukavaa torstai-päivää! 

Synnytyksen aika lähestyy :)

Siirillä on pari päivää ollut merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Eilen aamulenkillä haeskeli sopivaa pesäkoloa lapsilleen, tutki tarkkaan kaikki kuusenoksien alustat, puukasan pressun alustan, makasiinin alustan jne...päätettiin kuitenkin tulla sitten sisälle omaan pentulaatikkoon :) 

Tänä aamuna ei ruoka maistu ollenkaan eli säätelee nyt syömisiään. 

Lämpö on vielä normit 37.5 paikkeilla.

Olemme odottavalla kannalla! 

Tämän aamun tunnelmia pentulaatikolta, Siiri nautiskelee ja Susku valmistautuu terveystiedon kokeeseen :)

Rakkaat Leijonaveljekset

Täällä elellään mukavan rentoa sunnuntaipäivää. Perheen miesväki on jääkiekkopelireissulla Salossa, keskimmäinen lapsista ahertaa rippikouluopinnoissa seurakuntatalolla ja vanhempi lapsista istuu nenä kiinni kirjoissa valmistautuen huomenna alkavaan lukion koeviikkoon. Minulla on siis harvinaisen vapaa päivä jolloin ei ole oikeastaan mitään tähdellistä tehtävää. Koirien kanssa ulkoilut on hoidettu, Siirin kanssa lenkkeillään pihapiirissä ja lähimetsässä hajuja tutkien ja Mallan kanssa tehtiin kimppalenkki ystävän ja lapinkoirakaverin kanssa :)

Muutama sananen siis meidän pupuista, pupuista jotka eivät siis ole veljekset mutta käyttäytyvät kuin veljekset; ovat parhaat kaverukset ja taas toisinaan ihan mahdottomat tappelupukarit. Puput ovat siis kastroituja uroksia, Leevi vähän vanhempi kuin Lassi. Leevi on puhdasrotuinen leijonaharjaskani ja Lassi risteytyskani jossa on leijonaharjasta ja kääpiöluppakorvakania.

  Kesäaikana puput asuvat ulkona, isossa ulkohäkissä ja leikkimökkiin sisustetussa kesämöksässä. Ulkohäkissä on pari suurta kiveä joiden päällä kaverit hyppivät ja kivien alle on kaivettu valtavan syvät tunnelit, ehkä jonain päivänä löydämme puput aidan ulkopuolelta jos joskus älyävät ruveta kaivamaan ylöspäin kohti maanpintaa :)

Talvella puput asuvat sisällä kerrostalossa :) Talossa pääsee kulkemaan kerrosten väliä lattialuukun kautta mutta jätkät otti taas niin paljon yhteenottoja että nyt asutaan eri kerroksissa, huoneessa vapaana voidaan kyllä olla yhtaikaa vapaana ja köllötellä rinnakkain. Kanit on siitä mielenkiintoisia eläimiä että niilläkin on laumahierrarkia ja sitä pitää testata ajoittain miten se toimii..tarpeeksi suuressa tilassa toimii hyvin mutta pieni koppi on turvallisempi olla molemmilla oma. Joka kevät kun ulos muutetaan on samat tappelut tapeltava mutta kani on niin seurallinen eläin että ehdottomasti on hyva että voivat olla yhdessä. Sille johtajuustestille on vain annettava tila aina silloin tällöin :)

Lopuksi vielä kuvasatoa viime kesältä kaniagility treeneistä!

  Mukavaa Sunnuntaipäivää!!

Tellu

Viikon verran vielä <3

Viimeinen viikko Siirin tiineydestä pyörähtää käyntiin ja neidin olo alkaa olla aika raskas. Tuntuu että Siiri on levinnyt ihan joka suuntaan :)

Nyt on ulkoilu aika maltillisia lenkkejä ja niin että Siiri on kytkettynä ja Malla juoksentelee vapaana. 

Löysin pentulaatikoon Lidlistä halpoja ja helppohoitoisia koiranpeti karvapeittoja jotka ovatkin lämpimiä ja mukavia pentujen köllötellä sitten. Muutenkin tavarat synnytystä varten suunnilleen ovat valmiina. 

Lisäksi saimme pari kassillista hesareita lähetyksenä tädiltäni mikä oli iloinen yllätys koska muutaman viikon päästä niitä taas tarvitaan. Ei ihan het tarvii lähtee dyykkään lehtiroskiksia :)

Masukuvat 56vrk eli 8vkoa <3

Ja nyt kyllä kuvataan muakin meinaa Malla...

Malla on päivä päivältä enemmän ihmeissään Siirin ympärillä olevaa tohinaa :)

Vielä olisi pari päivää töitä alkuviikosta ja sitten pääsen jäämään mammalomalle, siihen asti toivotaan Siirin malttavan pitää jalat ristissä :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mukavaa pakkaspäivää :)

Nyt se talvi ja pakkaset löysivat tiensä eteläänkin ja aika tuimana paukkuu pakkanen. Ihminen on siitä kummallinen otus että aina on jotain valitettavaa; ensin oli liian pimeää ja märkää ja kuraista ja nyt on liian kylmä hrrr! Ei vaan, meillä ei ole kylmä kuin ulkona ja sielläkin tarkenee hyvin kun pukeutuu riittävästi eli lenkille pilkkihaalarit päälle. Koirille kylmyys tosin vaikuttaa sen että näinä päivinä Siirikin on pukeutunut villapaitaan kun lähdetään ulos...

Tästä kuvasta voisi kyllä päätellä että on aika noloa olla nuttu päällä :)

Siirin nisät ovat jo sen verran isot että haluan suojata ne pakkaselta, myös karvaton mahanalusta entisestään altistaa kylmälle. Villapaita löytyi anopin kätköistä ja on mieheni entinen villapaita eli sukukalleus siis :)
Kun otan villapaidan esiin Siiri tulee viereeni ja nätisti puetaan päälle, olen laittanut vielä heijastavan manttelin (oikeasti pelastusliivi :), ei koskaan tiedä koska tulva tulee....) paidan päälle niin pysyy hyvin paikoillaan...

Koirat viettävät päivät nyt sisällä ja se tarkoittaa sitä että keskipäivällä on päästävä pissalle. Siirin rakko ei kestä koko päivän pidätystä, eikä koko yönkään koska herattää siinä neljän maissa aamuyöllä pissalle. Olemme kesken työpäivän sitten ajelleet pissatusreissuja :)

Eilen laitoin pentulaatikon paikoilleen uunin kylkeen. Siiri kävi tsekkaamassa mutta ei vielä osoittanut isompaa kiinnostusta asettua sinne. Ei vielä tarvitsekkaan, tulevina viikkoina saa kyllä olla ihan tarpeekseen siellä :)

Eilen aloitin myös lämpöjen mittaamisen, 37.7 eli normaalilämmöissä vielä ollaan...siitä sitten niitä tutkien seuraillaan miten synnytys lähtee käyntiin.


Tänään aamulla tunsin muuten ekat töytäisyt Siirin masusta eli siellä pentuset rupeaa liikuskelemaan ja tila käy yhä ahtaammaksi <3


Nämä postaukset ovat niin Siiri-painotteisia että unohtuu meidän rakas Malla <3 Malla on oma ihana hössöttäjänsä, ehkä vähän miettii Siirin saamaa huomiota mutta vanhaan tuttuun tyyliin änkeää aina paikalle kun jotain tapahtuu :) Malla yrittää haastaa Siiriä leikkiin mutta nyt ei painikaveri ole enää innokas ja Malla luovuttaa nopeasti. Voin vain kuvitella miten loputtoman innokas ja iloinen Malla-täti sitten aikanaa leikittää pentuja :)

Pakasterkuin tellu

Pari viikkoa H-hetkeen <3

ÄSiirin masu rupeaa olemaan jo aika muhkea ja liikkuminen muuttuu rauhallisemmaksi. Juoksee vielä mutta ei loiki vaan hölkkäilee rauhallisemmin. Sisällä pääasiassa makoilee ja nyt tiineyden loppuvaiheessa on ruvennut makaamaan mahallaan takajalat suorana takana :)

Siiri on selvästi terästäytynyt varmentamaan johtajuuttaan koiralaumassa ja omii Mallalta luut ja lelut omiin kätköihinsä. Sitten kun Siirin synnyttämisen aika koittaa lähtee Malla mummin luokse lomalle ettei Siirin tarvitse stressata muiden koirien läsnäoloa. 

On ihanaa odotella nämä viimeiset viikot <3 Ihanaa on myös se että koko perhe on mukana tässä projektissa ja yhteistuumin arvailemme ja fiilistelemme pentujen lukumäärää, värejä ja sukupuolia :) 

Minulla on ihan maailman paras perhe, ainakin minun maailmani paras perhe! <3<3 

Olenkin tässä miettinyt sitä miksi lähdin tähän pentuprojektiin, meillä on kolme koiraa joten lauma ei kaipaa lisäystä ja jos haluaisin koiranpennun sen saisin helpommalla ostamalla...Suurin syy miksi tähän taas ryhdyin on se kokemus perheen kanssa. Haluan kokea syntymän ihmeen ja pentujen kasvun ja kehityksen lasteni ja mieheni ja lähipiirini kanssa. Se on sellainen ajanjakso elämässä taas jota yhdessä myöhemminkin muistellaan. Ja tietenkin on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja perheisiin jotka nyt jo meidän kanssamme odottavat pentujen syntymää saadakseen mahdollisesti meiltä uuden perheenjäsenen :) Aina on hienoa kun voi ilahduttaa muita ihmisiä! 

Tämän asian tiimoilta olen pohtinut myös usein raivokastakin julkista kommentointia kun koiranpentuja on tulossa muihin kuin kennelolosuhteisiin...nykypäivänä tuntuu että eläinten tuottaminenkin on siirtymässä "tehdasolosuhteisiin" ja vain ne merkkikoirat ovat sallittuja eikä piraatteja hyväksytä :) Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista että talon koira synnytti pennut tuvan nurkassa ja siitä ne sitten lähtivät naapuritaloihin lemmikiksi ja joskus naapurikyläänkin...se ehkä saattoi olla luonnollisempaa eläinten lisääntymistä kuin tämän päivän meiningit...noh, aika tuo ei koskaan enää palaa....

Meillä ainakin asuu onnellinen odottava äiti :) Luin jostain tekstin jossa kerrottiin miten paljon jo syntymättömiin pentuihin vaikuttaa emän seesteisyys ja stressitömyys kantoaikana. Ja että runsaat hyväilyt ja rapsutukset lisäävät pentujen hormoonitasoja ja vaikuttavat suoraan tulevien pentujen käytöshäiriöihin...ehkä tiedät tästä enemmän Anne?? :) 

Meillä ainakin tulossa on sen suhteen erittäin hyvä käytöksisiä pentuja sillä Siiri hakee ja saa läheisyyttä ja rapsutuksia ihan kokopäiväisesti :) 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Metsälenkillä

Tänään aurinkoiselle metsälenkille pääsi myös kamera mukaan. Koirat nauttivat kun saavat juosta vapaana. Vaikka lenkkeilemme usein tutussa maastossa omassa metsässä tuntuu että aina siellä on uusia hajuja ja tutkittavaa koirille.

Nappasin pari kuvaa myös taimikoista :)

Kuuset :)

Lehtikuuset :)

Ja tältä näyttää parin vuoden takaisen Tapani-myrskyn jäljet :(

Ja kun metsä on kierretty kiivetään kallion päälle tarkkailemaan ympäristöä ja kuuntelemaan läheiseltä koululta kuuluvia lasten ääniä :)

Meidän perheen koirahistoriaa

Miten meistä tuli lapinkoiraperhe? Meidän perheessä kaikilla on syntymästään asti ollut kosketus koiriin. Molempien vanhempien lapsuudenkodissa on aina ollut koiria ja kun perustimme ensimmäisen yhteisen kotimme sinne hankittiin ensitilassa koira. Minun lapsuudestani koiria mitä muistan on saksanpaimenkoirat Ali ja Maya sekä myöhemmin labbis-kultsu-sekoitus ihana Emmi ja beagle Rekku joka oli muuten isäni ja aviomieheni yhteinen :) en koskaan saanut tietää kumpi omisti etu-ja kumpi takapään...:)
Mieheni lapsuudenkodissa taas on ollut aina ajokoiria joiden kanssa on harrastettu ahkerasti metsästystä useammankin miehen toimesta.

Kun meille muutti ensimmäinen OMA koira se oli saksanpaimenkoira Rita. Ihana fiksu koira joka toimi hienosti myös lasten kanssa. Rita oli koko perheen koira josta saimme nauttia 13v kunnes oli aika päästää Rita koirien taivaaseen...en ikinä unohda sitä päivää joulun alla 2007 kun odottelimme Ritan kanssa eläinlääkäriä kotiin käymään :( sen joulun paketit saivat kyynel-timantit pintaansa.

Vuonna 2005 haimme Punkalaitumelta pikäkarvaisen saksanpaimenkoiran joka ristittiin Sakuksi. Saku oli mahtava persoona, hieno perhekoira mutta selkeästi eniten kiintynyt mieheeni.

Vuonna 2012 jouduimme tekemään raskaan päätöksen kun Sakulla todettiin agressiivinen imusolmukesyöpä ja Sakun elämä päättyi aivan liian aikaisin vasta 7 vuotiaana.

Kun aikanaan Ritan poismenon jälkeen rupesimme miettimään uutta koiraa oli ajatuksena hankkia pienempi rotu kuin saksanpaimenkoira. Olimme ja olemme edelleen mieltyneet sakemannin koulutettavuuteen ja palvelualttiuteen mutta pari asiaa sai etsimään uutta rotua. Ensinnäkin halusimme koiran jota myös lapset ja nuoret voivat käsitellä eikä sakemanni 40-50kg ole koskaan se koira vaikka olisi miten hyvin koulutettu ja käyttäytyvä koira. Toiseksi olimme kyllästyneet ihmisten valitettavasti aika yleiseen negatiiviseen asenteeseen saksanpaimenkoiraan rotuna. Lisäksi vielä saksanpaimenkoiran jalostus on mennyt sellaiseen suuntaan mikä ei meitä miellytä eli tänäpäivänä on hankala löytää suoraselkäistä ja tervepäistä saksanpaimenkoiraa. Niin sitten aloitin koiranrotujen tutkimisen ja mietinnän mikä se rotu olisi joka meille sopisi, mietinnässä oli shetlanninlammaskoira mutta sen rodun pennun etsintä osoittautui liian vaikeaksi. Monella kasvattajalla ensimmäisenä oli kysymys näyttelytaustoista ja tuloksista enkä ollut kiinnostunut ostamaan koiraa jolla oli näyttelypakotteita :) Sitten oikeastaan vähän vahingossa tutustuin pariin suomenlapinkoiraan ja kiinnostuin siitä rotuna. Suomenlapinkoiralla ei ole riistaviettiä eikä ole varsinaisesti turkkirotu vaikka turkkia ja karvaa riittääkin :) Niin haimme Revontulenhehkun eli Saanan kotiin Jyväskylän liepeiltä...Suomenlapinkoira on ihana rotu perhekoiraksi mutta koulutettavuudessa ja palvelualttiudessa olemme kyllä joutuneet tinkimään jos sakemanniin vertaa...mutta nyt meillä asuu porukka lapinkoiria jotka ovat vallanneet jokaisen sydämmen <3 

Mutta unelma siitä pitkäkarvaisesta saksanpaimenkoirasta elää edelleen ja uskon sen vielä toteutuvan joskus vuosien päästä :D