Pentulaatikon jengi kasvaa ja kehittyy. Maitoa riittää ja pojat kasvavat ihan silmissä. Pennut mennä möngertävät ympäri laatikkoa ja yhä enemmän alkaa kuulumaan ääniä, ininää, kitinää, kiljumista ja yksittäisiä "alkuhaukahduksia"
Ensin ruokaillaan ja puolen minuutin kuluttua tilanne on tämä :)
Siiri on palautunut synnytyksestä hyvin, syö hyvin, ulkoilee reippaasti. Nyt on päivittäin tehty jo muutaman sadan metrin metsälenkkejä ja se virkistää mieltä kun pääsee vähän haistelemaan hajuja.
Siiri hoitaa pentunsa hyvin mutta ei vietä enää koko päivää laatikossa vaan liikuskelee talossa vapaasti. Oli hyvä ratkaisu antaa muut koirat hoitoon mummuloihin (vaikka ikävä onkin kova) koska nyt Siirin ei tarvitse yhtään stressata pentujen puolesta eikä puolustaa niitä. Parin viikon kuluttua saavat muutkin koirat tutustua pentuihin sitten kun laatikon laidat käyvät mataliksi ja pennut muuttavat omaan huoneeseen. Nyt jo on Saanalle ja Mallalle lähetetty hajuterveisiä pentulaatikossa olleen pyyhkeen muodossa. Kyllä on haistelemista ja ihmettelyä riittänyt.
Sulo-poika muuttuu koko ajan ruskeammaksi :D saa varmaan isona hienot ruskeat merkit. Kun Sulo syntyi puoliltaöin katsoimme ensin hämärässä valossa että on kokonaan ruskea, musta on pääväriltään mutta vaaleampi kuin veljensä.
Sampo on ahkeraan nisällä koska jäi syntymäyönään monta tuntia velipoikia jälkeen ruokailussa ja yrittää otta sitä nyt tiukasti kiinni :)
Nyt ainakin vielä tuntuu että isoveli Samu olisi kaikkein rauhallisin ja tyytyväisin. Aika näyttää onko se todellisuus vai toiveajattelua :)
Tälläiset torstai-terveiset täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti